<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

"Help, I have done it again / I have been here many times before / Hurt myself again today /
And, the worst part is there's no-one else to blame"

 

Näin siinä käy.

 

 

 

 

Viideltä laitoin lautaselle ananasta ja raejuustoa. Haistelin ja kääntelin sitä lusikalla.

Tein päätökseni ja marssin vessaan. Koko roska vessanpytystä alas. Tunnin päästä olin

samassa tilanteessa. Nostin raejuustoa lusikalla lähemmäs suuta. Laskin alas. Nostin uudelleen.

Laitoin lusikan alas. Kirosin mielessäni ja avasin suun. Söin koko kulhollisen.

 

Mitä sitten? Otin uunista vastaleivotun leivän. Leikkasin ison siivun. Söin sen. Katselin huippumalleja. Buukkaaja haukkui lähes jokaisen liian lihavaksi. Täytyy laihduttaa. Ei sovi huippumuotiin..

 

Otin päärynäkulhon. Kuorin yhden ja söin. Vein loput takaisin pöydälle.

 

Kadutti. Kadutti helvetisti. Etsin pompulaa tavaroita pursuilevilta pöydiltä. Lopulta hädissäni nappasin huivin ja sidoin sen hiusten suojaksi. Avasin hanan. Join nopein kulauksin vettä ja työnsin sormet kurkkuun.

 

Hetki sitten istuin parvekkeen lattialla ja poltin savukkeen. Mietin miten paljon ruokaa sisääni jäi. Näkyisikö oksentaminen vielä huomenna ja selviäisinkö loppupäivän syömättä.. Entä huominen? Toistuisiko sama..?

 

Voi paska. Milloinkohan opin.