Ainoa asia, jolla on väliä..

.. on laihuus.

Sillä..

Mutta maailma on täynnä ruokaa..

.. liian täynnä. Eikä sitä lopulta kestä.

Toisinaan sitä taas kuvittelee, että kaikki se ahdistus, stressi, ihmissuhdeongelmat ja elämän murheet katoavat vetämällä sisälmyksensä vessanpytystä alas.

Ja se auttaa. Hetkeksi, kunnes sama pelko täyttään pään.

Pelko lihavaksi tulemisesta..

.. ja siitä, ettei kelpaa kenellekään sen kokoisena kun on.

Vaikka jossain pään sopukoissa sen tietää, että kaikille on ihan sama, kuinka iso tai pieni olet.

Jossain vaiheessa pää alkaa kuitenkin olla liian täynnä laihdutusta ja kaloreita. Liikuttuja ja liikkumattomia hetkiä. Syötyä ja syömätöntä ruokaa.

Oma psyyke alkaa hajota.

Ihmisiä työntää sivuun. Eristäytyy. Vain se, minkä kokoiseksi itsensä tuntee merkitsee.

Ja jos palataan hetki taaksepäin, yksi suurimmista peloista oli, että jää yksin. Ei kelpaa kenellekään. Nyt se on tapahtunut. Sitä on itse työntänyt läheiset ihmiset pois elämästään.

Ja minkä takia?

Ollaksesi laiha.