On kulunut kuukausia ja vuosia ja tässä mä istun vieläkin. Tukka likaisena, vatsassa pepsi maxia ja vieressä eilen kuorittujen omenien kuoria. Mikään ei ole muuttunut. Piiri pieni pyörii vieläkin, eikä stop-nappia löydy.

Tutkailin äsken xs-vaatteitani, kahdenkymmenenseitsemän tuuman farkkuja ja koon kolmeneljä takkeja.. Pieniä! Hiton pieniä! Minä, muutama sentti vajaa 180cm olin toisinaan jopa liian pieni niihin. Hah! Nyt näyttäisin repeilevältä makkaralta jos edes yrittäisin sellaista päälleni.

Ja mitä teen kaiken sen jälkeen? Ahdistun. Ahdistun valtavan paljon. Kannan ne kellariin. Otan muovipussin, avaan jääkaapin ja heitän kaiken roskapussiin. Guud pai ja palataan asiaan ensi vuonna.

"So how does it make you feel? Well, I really think you should quit smoking"

<?xml:namespace prefix = o />

Elämä on syvältä. Tänään olen istunut luokkahuoneissa vieraiden tuttujen ihmisten kanssa. Nauranut typerille asioille vain siksi, että niin kuuluu tehdä ettei toinen tunne oloaan typeräksi. Kysynyt lisäkysymyksiä vaikkei vastauksilla ole ollut minulle mitään merkitystä. Katsonut silmiin ja miettinyt mitä helvettiä teen täällä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Huono päivä.

Olen kävellyt pimeillä metsäteillä. Pysähtynyt sytyttämään savukkeen ja jatkanut matkaa. Kasannut ostoskoriin ligh-juomia, kahvia, maitoa, jauhoja, voita ja tupakkaa. Peruselintarvikkeita. Maksanut ne viidenkymmenen euron setelillä ja tunkenut vaihtorahat kukkaroon.

Sekoitellut aineksia, kasannut pannukakkua ja ottanut sen pois uunista. Tunkenut koko roskan maistamatta pakastimeen odottamaan päiviä, jolloin sen syöminen tuntuu oikealta.

Olen elänyt koko viidentoista tunnin hereilläoloajan pelkällä kahvilla sprite zerolla. Välillä maha oli ulissut nälästä, päätä pyörryttänyt ja ajatukset juosseet ruokaan, mutta olo on pysynyt koko helvetin päivän niin lihavana ja paksuna ja syöminen on viimeinen asia mitä nyt haluan tehdä.

.. on laihuus.

Sillä..

Mutta maailma on täynnä ruokaa..

.. liian täynnä. Eikä sitä lopulta kestä.

Toisinaan sitä taas kuvittelee, että kaikki se ahdistus, stressi, ihmissuhdeongelmat ja elämän murheet katoavat vetämällä sisälmyksensä vessanpytystä alas.

Ja se auttaa. Hetkeksi, kunnes sama pelko täyttään pään.

Pelko lihavaksi tulemisesta..

.. ja siitä, ettei kelpaa kenellekään sen kokoisena kun on.

Vaikka jossain pään sopukoissa sen tietää, että kaikille on ihan sama, kuinka iso tai pieni olet.

Jossain vaiheessa pää alkaa kuitenkin olla liian täynnä laihdutusta ja kaloreita. Liikuttuja ja liikkumattomia hetkiä. Syötyä ja syömätöntä ruokaa.

Oma psyyke alkaa hajota.

Ihmisiä työntää sivuun. Eristäytyy. Vain se, minkä kokoiseksi itsensä tuntee merkitsee.

Ja jos palataan hetki taaksepäin, yksi suurimmista peloista oli, että jää yksin. Ei kelpaa kenellekään. Nyt se on tapahtunut. Sitä on itse työntänyt läheiset ihmiset pois elämästään.

Ja minkä takia?

Ollaksesi laiha.

"Help, I have done it again / I have been here many times before / Hurt myself again today /
And, the worst part is there's no-one else to blame"

Näin siinä käy.

Viideltä laitoin lautaselle ananasta ja raejuustoa. Haistelin ja kääntelin sitä lusikalla.

Tein päätökseni ja marssin vessaan. Koko roska vessanpytystä alas. Tunnin päästä olin

samassa tilanteessa. Nostin raejuustoa lusikalla lähemmäs suuta. Laskin alas. Nostin uudelleen.

Laitoin lusikan alas. Kirosin mielessäni ja avasin suun. Söin koko kulhollisen.

Mitä sitten? Otin uunista vastaleivotun leivän. Leikkasin ison siivun. Söin sen. Katselin huippumalleja. Buukkaaja haukkui lähes jokaisen liian lihavaksi. Täytyy laihduttaa. Ei sovi huippumuotiin..

Otin päärynäkulhon. Kuorin yhden ja söin. Vein loput takaisin pöydälle.

Kadutti. Kadutti helvetisti. Etsin pompulaa tavaroita pursuilevilta pöydiltä. Lopulta hädissäni nappasin huivin ja sidoin sen hiusten suojaksi. Avasin hanan. Join nopein kulauksin vettä ja työnsin sormet kurkkuun.

Hetki sitten istuin parvekkeen lattialla ja poltin savukkeen. Mietin miten paljon ruokaa sisääni jäi. Näkyisikö oksentaminen vielä huomenna ja selviäisinkö loppupäivän syömättä.. Entä huominen? Toistuisiko sama..?

Voi paska. Milloinkohan opin.

"The cold air is chilling me and my head is killing me and I've only got myself to blame"

Nenää kutittaa kloori ja tupakan tuoksu. Varpaita paleltaa ja ne huutavat villasukkia luokseen. Kahvimuki lattialla on kylmettynyt. Minun on nälkä. Minun on valtavan kova nälkä, mutta päätin, etten tarvitse tänään ruokaa. Ehkä huomenna taas. Mahalaukkua polttelee ja se huutelee vastalauseita.

Istun harmaan verhon takana, eikä minua kiinnosta pätkääkään kurkata sen alta. Tänään saa masentaa ja lujaa. Täysillä. Kaikki maailman murheet, tervetuloa! Huomenna en enää aio päivystää.

"What you gonna do if you get me I can heal your problems if you let me"

Minä en pidä siitä, että ihmiset suhtautuvat minuun välinpitämättömästi. Puolihuolimattomasti hutaisten. Minä vaadin huomiota, naurua ja paljon hyviä tarinoita.

Sinä olet muuttunut. Sinä tulet ja menet, etkä sano sanaakaan. Sanot, että ahdistaa ja on paha olla. Arvaa naurattaako minua? Sanot viiltäväsi käsivartesi ruvelle. Juoksevasi itseni hengiltä ja uuvuttavasi itsesi puhki. Sinä teet pahaa itsellesi ja minuun sattuu. Silti kaikki mitä sinä minulle annat on yksi ainoa sana.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Mitä?

Mitä?! Yksi vitun pronominin partitiivi. Tiedätkö miten vitun kiukkuinen olen? Miten haluaisin tunkea sen takaisin suuhusi ja odottaa, että sen ympärille tarttuisi tusina muita ennen kuin sylkäiset sen takaisin kasvoilleni.

Sinä voit haistaa paskan. Suksia suolle ja painua helvettiin. Minä en enää välitä.

No, mene jo!

Minä en enää jaksa tunnustella millä tuulella sinä olet. Minä en ole mikään vitun mittari.

Minä tahdon huutaa ja juosta ympyrää.

Näetkö? Meistä kahdesta minullakin viiraa ja pahasti.

"There's a hole in our soul that we fill with dope. And we're feeling fine."

 

Vittu mitä paskaa! Minä yritän nukkua! Minä halusin nukkua koko saatanan aamun ohi. Koko päivän ja vittu koko loppuviikon. Ja mitä tapahtuu?! Mitä vittua tapahtuu?

"PRRRRRRRUUU!" Ne saatanan oranssihaalariset hemmot piikkaavat yläkerran lattiaa.

Ja mitä vittua kello on? VIISITOISTA YLI SEITSEMÄN!

Minä nousen kiukkuisena sängystä. Avaan sälekaihtimet ja päästän uuden päivän sisälle.

Vitun ääliö. Tekopirteä paska. Vittu minä vihaan sinua. Sinä teet kaikesta paskaa. Vittu!

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Käyn polttamassa savukkeen. Avaan radion ja teen kaksi leipää. Istun pedatulla sängylläni ja

mutustan leipiäni kolalasin kanssa. Vittu mitä paskaa.